*

Santerin ässä Ei se oo nii justiinsa..

Ei haudata CHL:ää vielä

  • CHL:ää pelataan tällä kaudella mm. Tampereella ja Turussa. Kuva: Santeri Kärki
    CHL:ää pelataan tällä kaudella mm. Tampereella ja Turussa. Kuva: Santeri Kärki

Tälle kaudelle lanseerattu uusi, lähes koko Euroopan kattava kiekkosarja "CHL" on herättänyt paljon mielipiteitä niin sarjan puolesta kuin sitä vastaankin. "Jääkiekon Mestarien liigaksi" tituleerattu sarja on ainakin ensimmäisenä vuotenaan herättänyt ihmettelyä yleisön puutteen takia. Lisäksi osallistujajoukkueita on osittain kritisoitu, sillä esimerkiksi italialaisten tai englantilaisten tiimien osallistumista on pidetty turhana ja näiden pelejä tylsinä. Lisäksi ilman KHL:ää pelattavaa sarjaa on kritisoitu siitä, ettei siinä oikeasti päätetä Euroopan parasta seurajoukkuetta juuri KHL-seurojen puuttumisen vuoksi.

 

Mutta onko kritiikkiin todellisuudessa aihetta, ja antavatko yleisömäärät todellista kuvaa konseptin kiinnostavuudesta tai toimivuudesta?

 

Täytyy muistaa, että CHL:ssä pelataan vasta ensimmäistä kautta. Harvemmin mikään tuote onnistuu heti alussa luomaan itselleen vankkumatonta fanipohjaa lokaalisti tai vaikkapa Euroopan laajuisesti. Kuvitellaan vaikka Euroopan Cupin (nykyinen jalkapallon Mestarien liiga) alkuvaiheita. Mukana oli 16 joukkuetta, pääosin maansa mestareita sekä muuten paljon faneja houkuttaneita joukkueita. Paikallisesti suosio oli vaihtelevaa, ja kaikkiin peleihin ei todellakaan saatu yhtä paljoa yleisöä, kuin oman sarjan otteluihin. Syykin on selvä, sillä ulkomaisia joukkueita ei tunnettu yhtä hyvin kuin omia, eivätkä ne herättäneet tämän takia kovin suuria tunteita. Muutosprosessi on kuitenkin ollut valtava. Nykyään pelit keräävät täysiä katsomoita ja yleisö tuntee erittäin hyvin etenkin sarjan kestomenestyjät, mutta myös monet keskitason joukkueet. 

 

En osaa sanoa, päästäänkö jääkiekon Mestarien liigassa koskaan samaan, mutta hätiköityjä päätöksiä on turha tehdä. Kyseessä on prosessi, ja prosessin aikana katsojien suhtautuminen liigaan voi muuttua monella tavalla ja kehittyä. Tarkastelua liigan suhteen tuleekin tehdä pitkän aikavälin päähän - viiden vuoden päästä moni meistä voi jo tietää esimerkiksi Saksan, Sveitsin tai Ruotsin pääsarjojen pelaajia ja joukkueita aivan uudella tavalla, ja ennakkoon kovia pelaajia vilisevän joukkueen kohtaaminen voi aiheuttaa positiivista keskustelua jääkiekon kuviteltujen yhteisöjen keskuudessa.

 

Toki yleisössä ja pelaajissa on yksi suuri ero jalkapallon mestaruuskilpailuun verrattuna - siinä missä jalkapallossa pelaa käytännössä maailman parhaat pelaajat toisiaan vastaan, jääkiekossa mukana ovat Euroopan parhaat. Tosin Venäjällä pelaavat, jopa NHL-tasoiset pelaajat loistavat poissaolollaan, mikä on tällä hetkellä erittäin iso miinus liigalle. Samoin kuin todellisten megatähtien puute. Tähän voi tulla muutos jos KHL saadaan osallistumaan sarjaan mukaan.

 

Entäpä sitten pienien seurojen osallistuminen? On totta, ettei esimerkiksi Nottingham Panthers Briteistä tai italialainen Bolzano tarjoa tällä hetkellä kovin suurta urheilullista haastetta. Tässäkin on kuitenkin kyseessä yhtäältä prosessi seurojen kehittämisessä, toisaalta prosessi jääkiekon levittämisessä. Euroopan Cupilla oli jalkapallossa aikanaan iso rooli (kuten myös mm-kilpailuilla) pelin leviämisessä uusille ja uusille alueille. Samaa voi toivoa jääkiekolle. Kenties englantilainen jääkiekko saa aivan uutta nostetta tätä kautta, ehkä italiaan alkaa vähitellen juurtua ammattimaisempi jääkiekkokulttuuri. Nämäkään muutokset eivät tapahdu viidessä tai ehkä kymmenessäkään vuodessa, sillä prosessi on hidas. Sille pitää antaa kuitenkin mahdollisuus toteutua. Kaiken hyvän lisäksi pelaaminen kovassa sarjassa voi liikuttaa massoja seurojen taakse - tästä osoituksena on suomalaisten "HJK-hype", kun seura pääsi mukaan Euroopan liigan lohkovaiheeseen. CHL:n kasvaessa isoksi brändiksi samanlainen ilmiö on mahdollsita myös jääkiekon pikkumaissa.

 

Sitten vielä Euroopan parhaan joukkueen pokaali. Miettikää, millaista arvostusta jalkapallossa vastaava aiheuttaa, ja miten positiivisesti se näkyy kansainvälisessä myynnissä ja sponsoroinnissa. Jääkiekolla ei ole parhaiden pelaajien puuttumisen vuoksi mahdollisuutta samaan, mutta CHL-brändin kehittyessä ja vakiintuessa eurooppalaiseen kiekkokulttuuriin kilpailun voittamisesta tulee taatusti arvostettua ja samalla voittajajoukkue saa siitä taloudellista hyötyä. Markkinoinnillekin tekee varmasti ihmeitä, kun voi hyvällä omallatunnolla (KHL:n tultua mukaan) todeta oman joukkueen olevan todistetusti Euroopan paras. Tämä on mielestäni paljon seksikkäämpi markkinointikeino kuin nykyisenkaltaiset ranking-listat. Kuka edes muistaa, mikä eurooppalainen joukkue viimeksi rankattiin parhaaksi? Kirsikkana kakun päällä olisi myös mahdollisuus tulevaisuudessa pelata "maailmanmestaruudesta" NHL:n parasta seuraa vastaan, mikäli sopimus järjestelyistä saadaan aikaiseksi.

 

CHL:n kehitysprosessi on vasta alussa. Sen toiminta on kuitenkin tähän mennessä lupaavin yritys vakiinnuuttaa seurajoukkueiden välille kansainvälinen, merkittävä kilpailu Euroopassa. Sen toteutuminen ja kukoistukseen pääseminen vaativat kuitenkin hieman aikaa ja kärsivällisyyttä. Toivottavasti seuroissa osataankin katsoa pitkälle tulevaisuuteen tämän suhteen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset